[Brändioikeudet-blogisarjamme 8. osa]
Suurelle osalle yrityksistä brändi muodostaa merkittävän osan yrityksen arvosta ja on siten strategista aineetonta omaisuutta. Hyvä työkalu suunnitella brändin suojausta ja kohdentaa tavaramerkkeihin ja muihin brändioikeuksiin tehtäviä investointeja on ryhmitellä brändinimet ja muut brändielementit eri kategorioihin niiden tärkeyden mukaan.
Osana yrityksen suojausstrategiaa brändinimet ja muut arvoa luovat brändin elementit kannattaa ryhmitellä tärkeysjärjestykseen niihin liittyvän kaupallisen arvon, pitkäikäisyyden ja suojattavuuden perusteella, esimerkiksi kategorioihin A, B ja C.
Tavaramerkkien ja muiden brändioikeuksien kategorisoinnista on konkreettisesti apua, kun yritys pyrkii vahvistamaan tärkeimpiin brändielementteihinsä liittyvää tunnettuisuutta ja arvoa, ja myös varmistamaan näille brändielementeille mahdollisimman vahvan immateriaalioikeudellisen (IPR) suojan rekisteröitävien tavaramerkkien, verkkotunnusten, mallioikeuksien ja tekijänoikeuksien avulla.
Toisaalta yrityksen on järkevää pyrkiä minimoimaan suojauksen kustannuksia, jotka kohdistuvat lyhytikäisiin, heikosti erottamiskykyisiin tai muutoin kaupallisesti vähemmän arvokkaisiin brändielementteihin. Siis käytännössä mitä tärkeämpi brändielementti on kyseessä, sitä enemmän resursseja sen suojaamiseen ja brändioikeuksien hankkimiseen kannattaa investoida.
Pääbrändi kuuluu kategoriaan A
Tyypillisesti pääbrändi, joka on usein myös yrityksen nimi, kuuluu tärkeimpään kategoriaan A. Pääbrändi suojataan kattavimmin tahallista ja tahatonta jäljittelyä vastaan. Pääbrändin alle kuuluvat kaikki yrityksen tarjoamat tavarat ja palvelut.
Tärkeimpään A-kategoriaan voi kuulua myös muita tärkeitä brändinimiä ja tavaramerkkejä, verkkotunnuksia eli domain-nimiä, mallioikeuksilla suojattua muotoilua sekä tekijänoikeuksilla suojattua sisältöä.
Yhteistä A-kategoriaan kuuluville brändielementeille on, että yksinoikeudet näihin kaupallisesti tärkeisiin brändielementteihin pyritään hankkimaan mahdollisimman laajasti rekisteröintien avulla. Tämä tarkoittaa paitsi laajaa maantieteellistä kattavuutta kaikissa niissä maissa, joissa yritys markkinoi ja myy tuotteita tai palveluita tai valmistaa tuotteita, myös kattavaa suojausta kaikissa relevanteissa tavara- ja palveluluokissa. Valitut tavaramerkkiluokat ja niiden alla yksilöitävät tavarat ja palvelut määrittävät rekisteröinnin suoja-alan ja laajuuden, ja luokkien lukumäärä vaikuttaa luonnollisesti myös tavaramerkkirekisteröinnin kustannuksiin.
Alabrändit kuuluvat kategoriaan B
Kategoriaan B kuuluu muita kaupallisesti tärkeitä ja pitkäikäisiä alabrändejä. Ne ovat tyypillisesti tietyille tuote- tai palveluryhmille johdonmukaisesti ja laajasti käytettäviä brändinimiä tai muita brändielementtejä.
Myös näitä brändielementtejä pyritään suojaamaan hankkimalla niihin yksinoikeuksia, mutta suppeammin kuin kategoriassa A. Tämä tarkoittaa suppeampaa maantieteellistä kattavuutta ja/tai suppeampaa valikoimaa tavaroita ja palveluita.
Kategoriaan C jäävät rekisteröimättömät brändielementit
Kategoriaan C ryhmitellään sellaiset brändielementit, joihin ei ole saatavissa yksinoikeutta tai jotka muutoin päätetään olla suojaamatta rekisteröinneillä.
Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi markkinoinnissa käytettävät kuvailevat iskulauseet eli sloganit, yksittäisten tuotteiden tai palveluiden nimet sekä suojaamaton muotoilu. Näiden brändielementtien osalta vain varmistetaan, että niitä voidaan käyttää omassa liiketoiminnassa loukkaamatta toisten aikaisempia oikeuksia.
Yrityksen kannalta on kuitenkin tärkeää, ettei C-kategoriaan jätetä mitään vahvasti erottamiskykyistä ja kaupallisesti arvokasta brändielementtiä. Tällaisesta suojaamattomasta brändielementistä voi myöhemmin muodostua kaupan este kansainvälisillä markkinoilla, mikäli joku kilpailija hankkii yksinoikeuden samaan tai samankaltaiseen brändielementtiin.
Ota tavaramerkkien kategorisointi käyttöön suojauksen suunnittelussa
Yrityksen tavaramerkkien ja muiden brändielementtien tehokas suojaaminen edellyttää niiden huolellista ryhmittelyä niiden tärkeyden ja kaupallisen arvon perusteella. Näille pohdinnoille kannattaa siis varata hiukan aikaa.
Yhteenvetona ja perusohjeistuksena: Kategoriassa A olevat brändielementit kuten pääbrändinimi suojataan kattavasti ja yrityksen resurssien sallimassa laajuudessa tavaramerkkeinä ja verkkotunnuksina; kategoriaan B kuuluvat alabrändit saavat suppeamman suojan; ja kategoriaan C kuuluvat vähemmän arvokkaat tai lyhytikäiset brändielementit jäävät usein rekisteröimättä.
Tavaramerkkien kategorisoinnilla varmistetaan, että tärkeimmät brändielementit saavat riittävän suojan, ja samalla suojaukseen tehtävät investoinnit pysyvät hallinnassa.
Tarvitsetko asiantuntija-apua brändisi suojauksen suunnitteluun?
Lue lisää
Rekisteröi tavaramerkkisi – vakiintumiseen ei kannata luottaa [Brändioikeudet-blogisarjamme 7. osa]
Mitä tarkoittaa tavaramerkin erottamiskyky ja miksi se on tärkeä? [Brändioikeudet-blogisarjamme 6. osa]
Tavaramerkin suojaaminen rekisteröinnillä [Brändioikeudet-blogisarjamme 5. osa]
Tavaramerkki on keskeisin brändioikeus [Brändioikeudet-blogisarjamme 4. osa]
Toiminimi ei ole riittävä brändioikeus kansainvälisillä markkinoilla [Brändioikeudet-blogisarjamme 3. osa]
Brändioikeudet brändiarvoksi [Brändioikeudet-blogisarjamme 2. osa]
Brändielementit brändioikeuksiksi [Brändioikeudet-blogisarjamme 1. osa]