Huolellisesti laaditut sopimukset, joissa huomioidaan myös aineettomat oikeudet, ovat paras tapa ennaltaehkäistä ongelmia ja torjua brändioikeuksien laitonta hyödyntämistä, erityisesti kansainvälisillä markkinoilla, muistuttaa lakimiehemme Jani Kaulo.
Kun kyse on liiketoimintaan ja immateriaalioikeuksiin liittyvien riskien ennaltaehkäisystä, hyvät ja kattavat sopimukset muodostavat kaiken perustan. Kun sopimusosapuolet ymmärtävät tarkalleen, mitä on sovittu, tämä parantaa merkittävästi todennäköisyyttä, että sovittuja ehtoja myös noudatetaan.
Jos sopimus perustuu suulliseen sopimukseen ja siihen, miten kukin osapuoli on keskustelut ymmärtänyt, riskit eivät rajoitu vain muistivirheisiin, vaan myös tahallisiin tai tahattomiin väärinkäsityksiin, etenkin tilanteiden ja olosuhteiden muuttuessa myöhemmin.
Sopimukset osana brändioikeuksien suojausta
Sopimukset eivät ole pelkkiä oikeudellisia muodollisuuksia, vaan strategisia työkaluja, jotka suojaavat yrityksen brändioikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia.
Nykypäivän globalisoituneessa taloudessa, jossa brändit toimivat useissa maissa, brändin hyväksikäytön riski on merkittävä. Hyvin laadittu sopimus voi toimia pelotteena luvattomalle brändiomaisuuden käytölle ja varmistaa, että kaikki osapuolet tiedostavat rajat ja seuraamukset rikkomuksista.
Sopimusrikkomus ja sen seuraukset
Sopimusrikkomus tapahtuu, kun toinen osapuoli ei täytä sopimusvelvoitteitaan. Yleensä kyse on väärästä tai viivästyneestä suorituksesta verrattuna sovittuun.
Sopimuksissa käytetään yleisesti sopimusrikkomuksiin varautumiseksi sopimussakkoa, joka astuu voimaan kriittisten tai tärkeimpien ehtojen rikkomisesta. Esimerkiksi salassapitosopimuksissa sopimussakko kirjataan tyypillisesti aina.
IPR-rikkomuksiin varauduttava erillisillä IPR-lausekkeilla
Etenkin kansainvälisillä markkinoilla IPR-liitännäiset riskit korostuvat, mikäli niihin ei ole varauduttu hyvin myös kaikissa sopimuksissa paikallisten kumppaneiden kanssa – omien immateriaalioikeuksien suojauksen lisäksi.
Erilliset IPR-lausekkeet osana kumppanisopimuksia ovat sen vuoksi erittäin tärkeitä. Silloin kun on yksiselitteisesti sovittu myös kaikki brändioikeuksien hyödyntämiseen liittyvät asiat, se pienentää oleellisesti riskiä niiden laittomasta hyödyntämisestä.
Tyypillisiä IPR-liitännäisiä sopimusrikkomuksia ovat esimerkiksi ylimääräisten tuotteiden valmistus ”yövuorossa” ja ohimyynti, rojaltimaksujen maksamatta jättäminen kokonaan tai osittain, tuotteiden valmistuksen ja myynnin jatkaminen yhteistyösopimuksen päätyttyä sekä brändioikeuksien kuten tavaramerkkien ja verkkotunnusten rekisteröinti omiin nimiin.
Miten toimia, jos kumppani ei noudatakaan sopimuksia?
Ensimmäinen tehtävä on arvioida, onko kyseessä sopimusrikkomus vai mahdollisesti IPR-loukkaus. On tärkeää, että tilanteen arvioi paikallisen lainsäädännön tunteva juristi, sillä sopimus- ja IPR-rikkomuksissa lainsäädäntö ja keinot puuttua näihin toisistaan erillisiin rikkomuksiin vaihtelevat maittain.
Ennen kuin vastapuoleen otetaan yhteyttä, on tärkeää kerätä todisteita ja varmistaa, että saadaan riittävästi näyttöä siitä, että sopimusrikkomus on todella tapahtunut ja mahdollisesti jatkuu edelleen. Todisteiden keräämisessä on mahdollista käyttää tarvittaessa apuna myös yksityisetsiviä; esimerkiksi Kiinassa on hyvin tavallista käyttää IPR-loukkauksiin erikoistuneita etsiviä, jotka keräävät todisteita.
Tilannearvion ja todisteiden keräämisen jälkeen sopimusta rikkoneelle osapuolelle lähetetään tiukka vaatimuskirje, jonka vaatimukset perustuvat joko sopimusrikkomukseen tai IPR-loukkaukseen − tai mahdollisesti molempiin. Kun paikallisen lainsäädännön tunteva juristi laatii myös vaatimuskirjeen, vältytään riskiltä, että se kääntyisikin yrityksen omaksi vahingoksi myöhemmin.
Sopimusrikkomuksen korjaaminen ensisijainen vaatimus
Sopimusrikkomuksen korjaaminen tai IPR-loukkauksen välitön lopettaminen on ensisijainen vaatimus. Sopimusrikkomuksen kohteena oleva yritys voi myös pidättäytyä omista velvoitteistaan, kunnes toinen osapuoli korjaa rikkomuksensa.
Elleivät vaatimuskirje ja neuvottelut tuota toivottua tulosta, korjaaviin toimiin voidaan pyrkiä viranomaisen avulla ja pakottaa osapuoli sopimuksenmukaiseen suoritukseen. Todennäköisesti siihen tarvitaan lopulta tuomioistuinprosessi.
Sopimusrikkomuksen seuraamukset ja täytäntöönpano
Jos esimerkiksi maksu viivästyy, tyypillinen seuraamus on viivästyskorko. Viime kädessä sopimus voidaan myös irtisanoa, mikä kuitenkin yleensä edellyttää merkittävää sopimusrikkomusta. Taas kerran on hyvä muistaa, että lainsäädäntö vaihtelee maittain sen suhteen, mitä voidaan vaatia ja miten voidaan toimia erilaisissa rikkomustapauksissa.
Mikäli sopimusrikkomuksesta on syntynyt taloudellista vahinkoa, rikkomuksen kohteena oleva osapuoli voi vaatia lisäksi vahingonkorvausta. Vahingon aiheutuminen ja sen määrä on kuitenkin pystyttävä osoittamaan. Jos esimerkiksi tuotteita on valmistettu luvatta, vaatimuskirjeessä pyydetään tiedot valmistettujen tuotteiden määristä ja myyntihinnoista, jotta voidaan arvioida menetettyä voittoa tai syntynyttä vahinkoa.
Vaatimuskirje käynnistää sovintoneuvottelut – entä jos sovintoon ei päästä?
Vaatimuskirje sisältää aina myös ilmoituksen siitä mitä tapahtuu, jos vaatimuksiin ei suostuta. Se sisältää myös vastapuolelle annettavan määräajan reagoida ja antaa vastaus. Suomessa tämä määräaika on yleisesti kaksi viikkoa.
Vaatimuskirje käynnistää sovintoneuvottelut ja johtaa useimmissa tapauksissa sovintosopimukseen. Parhaassa tapauksessa vastapuoli suostuu vaatimuksiin heti ja hoitaa asiat kuntoon mukisematta.
Jos sovintoon ei päästä, sopimuksen riidanratkaisulauseke määrittelee sen, minkä maan tuomioistuimessa riidat ratkaistaan; ratkaistaanko ne välimiesmenettelyssä, minkä instituutin toimesta ja missä maassa; onko mahdollista käyttää sovittelua ja mikä on sovittelun suorittava taho.
Yleisimmin käytetty riitojenratkaisumenetelmä on välimiesmenettely, etenkin arvoltaan suurissa sopimuksissa. Esimerkiksi pörssiyhtiöiden rojaltimaksuja koskevia riitoja on ratkottu välimiesmenettelyssä. Arvoltaan vähäisissä sopimuksissa sitä ei välttämättä kannata käyttää sen kalleuden vuoksi.
Mikäli vaatimuskirjeessä on vedottu IPR-loukkaukseen eikä sopimusrikkomukseen, on tehtävä haastehakemus tuomioistuimeen. Esimerkiksi Kiinassa myös hallinnollinen menettely on mahdollinen; käytännöt vaihtelevat maittain. Jos kyse on törkeästä IPR-loukkauksesta, myös rikosprosessin aloittaminen on mahdollista.
Jatkuvan sopimushallinnan merkitys
Tehokas sopimusten hallinta ei pääty sopimuksen allekirjoitukseen. Se vaatii jatkuvaa seurantaa ja hallinnointia, jotta sopimusten noudattaminen varmistetaan ja mahdolliset ongelmat voidaan ratkaista. Sopimusvelvoitteiden säännölliset tarkastukset ja arvioinnit auttavat tunnistamaan mahdolliset rikkomukset ajoissa ja mahdollistavat nopean puuttumisen.
Lisäksi liiketoimintaympäristöjen ja lainsäädäntöjen muuttuessa sopimuksia voi olla tarpeen päivittää vastaamaan uusia realiteetteja. Tämä voi tarkoittaa ehtojen uudelleenneuvottelua, uusien lausekkeiden lisäämistä tai jopa täysin uusien sopimusten laatimista kaikkien osapuolten etujen paremmaksi suojaamiseksi.
Yhteenveto
Sopimukset eivät ole pelkkiä juridisia asiakirjoja, vaan strategisia työkaluja, jotka suojaavat brändioikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia. Varmistamalla, että sopimukset ovat kattavia, selkeitä ja täytäntöönpantavia, yritykset voivat merkittävästi vähentää brändin hyväksikäytön ja IPR-rikkomusten riskiä.
Kun globaalit markkinat jatkavat laajenemistaan, sopimusten merkitys liiketoiminnan turvaamisessa vain korostuu. Siksi vahvaan sopimushallintaan panostaminen on olennaista jokaiselle yritykselle, joka pyrkii menestymään nykypäivän kilpaillussa toimintaympäristössä
Tarvitsetko apua sopimusten laadinnassa tai brändioikeuksiesi puolustamisessa?
Ota yhteyttä!
Jani Kaulo
Managing Partner, Licensed Legal Counsel, EU Trademark and Design Attorney
jani.kaulo@kaulopartners.fi, +358 40 637 5442
